Panoraama mainos

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Uimaretki Istanbulissa

Heräsin aamuvirkkuna jo seitsemältä. Niinpä tsekkasin hotellin huonosti toimivan wifi-verkon kautta lautta-aikataulut Prinssisaarille. Hakusanat ”Kabatas Adalar” toivat heti oikean tuloksen. Heti päällimmäisenä hakutuloksena tuli laivayhtiö Sehirhatlarin aikataulu laivavuorolle, joka käy Prinssisaarilla.  

Aamiaisen jälkeen pantiin menoksi ja toivottiin ehtivämme klo 10.30 lähtevään lauttavuoroon. Raitiovaunumatka Sultanahmetin pysäkiltä Kabatasiin kesti 15 minuuttia. Siellä ostimme Jeton-automaatista laiva-Jetonit. Ne maksoivat 5 liiraa kappaleelta. Ehdimme kuin ehdimmekin klo 10.30 lähtevään laivaan. Seuraava laivavuoro olisi lähtenyt tunnin päästä. Laivamme käväisi Aasian puoleisella rannalla Kadiköyssä. Sieltä jatkettiin Kinaliada-saarelle. Laivassa kohtasimme viulunsoittajan, joka lopetti yhtäkkiä ja katosi. Mitä lie säikähtänyt?

Vajaan tunnin päästä laiva saapui ensimmäiselle Prinssisaarelle. Heti Kinaliada-saarelle hypättyämme meidät koppasi otteeseensa ensimmäinen uimarannan pitäjä. Valkopaitainen mies esitteli meille rantansa ja pyysi 10 liiraa aikuiselta vuokraa aurinkotuolista. Hänen rantansa erikoisuus oli suolattoman veden suihku ja uima-asun vaihtokopit. Kävelimme tsekkaamassa myös hieman kauempana olevia rantoja. Siellä oli vuokralla aurinkotuoleja vain 5 liiralla. Arvostimme kuitenkin suolattoman veden suihkua niin paljon, että palasimme ensimmäisen rannanpitäjän luo. Maksoimme tuolivuokrat ja menimme oitis uimaan. Tulipa kerrankin heitettyä talviturkki Turkissa!

Ensi uinnin jälkeen noudimme sekä juotavaa että syötävää noin 20 metrin päässä olevalta kioskilta ihan mielitekojemme mukaan.



Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten mikäpäs siinä oli aurinkorasvaa sivellessä, uidessa ja löhöillessä. Olipa oikein mukava irtautua hetkeksi Istanbulin keskustan hektisestä elämästä.

Välillä läheisessä laiturissa kävi vuorolaiva. Onneksi kaikki ehtivät alta pois ;)

Kolmen tunnin jälkeen alkoi tuntua siltä, että auringonotto ja löhöily saa riittää. Tarkistin kännykästä laivareitin aikataulun ja huomasin, että seuraava vuoro klo 14.40 kulkeekin suoraan Kabatasiin ilman Aasian laiturissa käyntiä. Jess! 
Paluumatkalla meidät yllätti kengänkiillottaja.

Vaikka kiillottajamme uhrilla oli jalassa vain remmisandaalit, halusi kengänkiillottaja väen väkisin kiillottaa kengät. Säälistä annoimme hänelle 10 liiraa. Mutta se ei riittänyt. Seuraavaksi hän otti käsittelyyn poikamme tennarit ja pesi ne hammasharjalla veden kanssa. Sen jälkeen piti siitäkin maksaa lisää 10 liiraa. Jälkeenpäin tulee mieleen, että tuollaiselle kaverille pitää olla heti alun perin todella tyly tai ainakin heti samantien on syytä juosta karkuun. Tuollainen väen vängällä palvelu muistuttaa läheisesti lievää ryöstöä.

Satamaan tultua oli hieman repsahtanut olo, joten menimme suoraa päätä takaisin hotellille lepäämään. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että miksemme menneet kerran Kabatasissa ollessamme viereiseen Dolmabahcen palatsiin. Toisaalta ehkä parempi näin, sillä väsyneenä emme olisi kuitenkaan jaksaneet paneutua paikan hienouksiin paikan ansaitsemalla tavalla.  


Lähetä kommentti