Panoraama mainos

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Viini


Oman pihan raparpereista mitä parasta ilolientä
Vaikka mennyt kesä oli kolea ja vähäaurinkoinen, niin pihamme raparpereille se sopi mainiosti. Koskaan ei ole raparperit kasvaneet yhtä runsaasti ja isolehtisesti piharinteessämme. Kun niitä aikamme kesällä katseltiin, ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin tehdä niistä kunnon kotiviini.

Viininteko alkoi hakemalla kaupasta viinintekopakkaus. Raparperiviini vaatii viiniliidun eli kalkin lisäämistä sekaansa. Viiniliitu eliminoi raparperissa olevan oksaalihapon. Oksaalihappo kun kuulemma on haitallista ihmiselle. Viiniliidusta meinasi tulla ongelma, sillä en löytänyt sitä erikseen myytynä mistään paikallisesta ruokakaupasta. Lopulta löysin Suomen Kotipanimo Oy:n Drinkit-pakkauksen. Siinä olivat sekoittaneet tarvittavan kalkin suoraan pektolaasipussiin.

Sitten pääsinkin kesälle tyypillisessä kaatosateessa hakemaan raparperivarret piharinteestä. Yllättävän äkkiä niitä tulikin yli tarpeen. Pilkoin raparperit 1-2 cm pituisiksi pätkiksi ennenkuin heitin ne kattilaan. Niin, heitin palat 10 litran vetoiseen kattilaan ja kiehautin palat. Se pehmitti niitä mukavasti. Kaikki raparperin palat ei tosin sopineet kerralla, mutta heitin loput mukaan jo kiehautettujen sekaan. Reseptistä tuli seuraavanlainen:

  • Raparperin varsia pilkottuna    5 kg
  • Rusinoita                              750 g
  • Mansikoita pakastettuna       650 g
  • Hienoa sokeria                        6 kg


Ohjeessa sanottiin, että raparperit sun muut marjat laitettaisiin siiviläpussiin. Totesin kuitenkin, että 6,5 kiloa raparpereja ei sovi minkäänlaiseen siiviläpussiin, joten laitoin ne suoraan viiniastiaan. Päälle heitin sokerit.
Ohjeen mukaisesti kaadoin seuraavaksi astiaan noin 5 litraa kiehuvaa vettä. Kuuma vesi sulattaa tehokkaasti sokerin, kun sekoitat aineksia hetken viiniastiassa. Maistoin sitten syntynyttä mäskiä. Sokeroituna se maistui raparperikiisseliltä. Olipa hyvää!

Seuraava haaste onkin saada viiniastian sisältö viilenemään riittävästi. Viinihiiva nimittäin palaa eli kuolee, jos se lisätään yli 27 asteiseen seokseen. Lisäsin astiaan niin kylmää vettä kuin kraanasta tuli, kunnes astiassa oli marjaseosta noin 24 litraa. Siitä huolimatta viiniseoksen lämpötila jäi yli 30 asteiseksi. Niinpä hain pakastimesta pussillisen pakastettuja mansikoita. Niiden sulettua astiassa viiniseos oli vieläkin liian lämmintä.
Niinpä oli pakko jättää viiniastia ulos jäähtymään muutamaksi tunniksi. Illan suussa seos oli vihdoin alle 27-asteinen, joten pääsin vihdoin lisäämään viinihiivan.

Laitoin viiniastian odottelemaan käymään lähtemistä pieneen suihkukoppiin, jossa on lattialämmitys. Laitoin lisää lämpöä lattiaan, jotta viini viihtyisi varmasti hyvin. Seuraavana aamuna oli mukava herätä kuplutuksen ääneen, joka tuli suihkukopista.

Muuten, kylmää vettä lisätessäni pidin huolen, että liemen pinta jää ainakin 5 senttiä astian kannen alapuolelle. Miksikö? Siksi, että liemi alkaessaan käydä paisuttaa myös raparperit ja marjat. Tällöin niiden tilavuus kasvaa ja huonoimmassa tapauksessa ne tukkivat vesilukon. Jos näin käy, seuraa ns. "räjähdys", jolloin mäskit alkavat valumaan viiniastian kylkiä pitkin lattialle. Ei mikään mukava siivottava...

Annoin viinin kuplutella pari viikkoa kunnes kuplahtelu oli rauhoittunut noin 1 kertaan minuutissa.
Tässä vaiheessa oli sitten ongittava viiniastiasta pois kaikki marjat ja rusinat. Yllättävän paljon viinin määrä hupenikin kun ne otettiin pois. Olisiko jäljelle jäänyt 18 litraa enää...

Marjattomaan viiniseokseen heitin käymisenpysäyttäjä-aineen. Sekoittelin viiniä pari kertaa päivässä, jotta kaikki käymiskuplat varmasti tulisivat pois viinistä. Muutaman päivän kuluttua heitin sammioon Kirkaste-aineet ja jätin viiniastian rauhoittumaan viileään tilaan.

Onneksi omistan toisenkin viinintekoastian, joten pääsin säästämään aikaa viininlappoamisvaiheessa. Turha odotella viinikulkemista ohuessa putkessa, kun viinin voi kaataa toiseen astiaan suoraan. Samalla pystyy näkemään missä vaiheessa pohjaan laskeutunut sakka alkaa nousemaan viinin mukana toiseen astiaan. Tässä kohtaa on mieli koetuksella. Tottakai haluaisi valmistaa mahdollisimman paljon viiniä, mutta jos siitä haluaa kirkasta, on parempi jättää samea sakan sotkema viini kaatamatta. Sakan sotkema viini pitää vain kaataa viemäriin, vaikka pahaa tekeekin.

Maistoin kirkasta viiniä. Totesin, että viini maistuu aivan riittävän makealle, joten en lisännyt siihen enää sokeria. Ominaispainomittari antoi lukemaksi +20.

Jätin viinin lepäämään viiniastiaan. Loppujen lopuksi sain sitä valmiina noin 15 litraa. Eikä maksanut paljon. Käymisainepakkaus, sokerit ja rusinat yhteensä noin 10 euroa.

En nykyään enää viitsi pullottaa viiniä, koska sitä on varsin helppo hakea kannullinen suoraan astiasta silloin kun haluttaa. Viini on nyt 2 kuukauden jälkeen mitä parasta juotavaa. Tosin varovainen sen kanssa saa olla, sillä sehän käy päähän.




Lähetä kommentti