Panoraama mainos

tiistai 1. joulukuuta 2015

Tarjouskasslerista pikanttia herkkua

Tarveaineet ja tarvikkeet:
  • kasslerlihaa 2,4 kg
  • merisuolaa (hienoa) n. 1 dl
  • vettä n. 9 dl
  • suolausruisku
  • savustuslastuja
  • aikaa 6 tuntia


Marketissa tuli vastaan edullinen kasslerliha. Kassler on isännän herkkua, mutta vaimoväen ei. Yleensä tarjouskasslerit jäävät siis kauppaan. Tällä kertaa päästiin sopuun, yhdellä ehdolla: Minun isäntänä tulisi savustaa lihankimpale ja sen jälkeen laittaa se uuniin kypsymään hautumalla. Jouduin siis lupaamaan savustamisen. Eräänä arkipäivänä ryhdyin toimeen…


Suuntasin ensiksi apteekkiin.  Sieltä sain ostettua kunnon truutan ruiskuneuloineen. Eikä maksanut paljon. Näytin illalla näytin emännälle truuttaa --> Jouduin oitis hommiin :)  


Emäntä pisti minut hakemaan kaupasta merisuolaa. Valitsin hienon merisuolan, sillä se liukenee nopeammin veteen. Teimme suolaliuoksesta 10 % :sta. Suola sekoittui nopeasti lämpimään veteen. Ole tarkkana, ettet sotke prosentteja keskenään kuten Stubbi! (10% ei ole 90%, ei ;)
Koska emme halunneet lihan alkavan kypsyä lämpimän suolaveden takia, jäähdytin suolaliuosta tunnin verran ulkona.



Sen jälkeen alkoi lihan suolaaminen suolausruiskulla. Pistelin kassler-kimpaleen sisään noin 10 kohtaan reilusti suolaliuosta. Aivan silmällä huomasi kuinka lihan pinta kohosi ruiskuneulan ympärillä. Suolaliuos jäi sisään imeentymään ja jäykistämään lihaa. Lopun suolaliuoksen kaadoimme astiaan, jossa lihakimpale oli. Laitoimme astian jääkaappiin muhimaan yön yli.





Seuraavana päivänä menin huvimajaan sytyttämään nuotiotulen sille varattuun paikkaan. Olipa kostea ilmanala, koska juuri ulos tuomani sanomalehdetkään eivät meinanneet syttyä. Aikani tunattua nuotio kuitenkin syttyi. Menin hakemaan jääkaapilta rakkaan kasslerini. Se näytti hyvin imeneen suolaliuoksen sisäänsä. Noin 20 minuutin päästä meni em. “läski” kainalossa huvimajaan. Hiillos olikin siellä jo hyvällä mallilla.


Viritin savustuslaatikon kuntoon heittämällä ensin vanhat palaneet savustuspurut nuotioon. Tilalle laitoin itse leppähalosta veistämäni leppälastut. Ne täyttivät hyvin laatikon alaosan. Päälle laitoin normaalin rautaritilän. Koska ritilä oli edellisten savukalojen jäljiltä, niin laitoin ritilän päälle folion. Pysyypähän liha siistimpänä näin.







Folion päälle sijoitin sitten suolatun kassler-palan. Savustuslaatikon kansi kiinni ja sitten nostin laatikon varovasti nuotion päälle. Jätin laatikon kuumenemaan ja savuamaan noin 25 minuutiksi. Sillaikaa otin lyhyet ettonet. Ainiin, laitoin myös sähköuunin keittiössä lämpenemään 120 asteeseen.






Nokosten jälkeen kävin noutamassa kasslerin huvimajan nuotiolta. Kurkkasin laatikon sisään ja totesin lihan värin muuttuneen täydellisesti savunväriseksi. Temppu olikin sitten ottaa tuo lähes 2,5 kiloinen lihakimpale pois savustuslaatikosta. Keksin lopulta avuksi putkipihdit ja peltisakset. Niillä sain riittävän hyvän otteen, jotten keikauttaisi puhdasta lihaa tuhkien sekaan. Onnistuinkin kaatamaan lihaklöntin paistoastiaan ilman haveria. Vein lihan oitis keittiöön ja laitoin sen jo lämminneeseen uuniin. En laittanut ajastusta, sillä useampi tunti siinä kuitenkin menee joka, jotta saa lihan kauniisti kypsäksi.


Kävin ulkona siivoamassa jälkiäni. Palatessani huomasin koko asunnon olevan mahtavassa savuntuoksussa. Yritin tuuletella, mutta eihän se mitään auttanut. Sitten keksin, että uunistahan puhaltaa koko ajan ilmaa ulos. Juuri savustettu lihan kimpale tosiaan eritti edelleen savua itsestään. Seuraava keksintö oli laittaa liesituuletin 2-vaihteelle. Se imi melko hyvin asunnon tyhjäksi pahimmasta savuaromista.




Emäntä tuli parin tunnin päästä kotiin. Hän laittoi lihan kylkeen paistomittarin. Lämpötila nousi oitis johonkin 64 asteeseen. Niinpä rupesin jo perunoita kuorimaan ja keittelemään. Se oli virhe. Nimittäin vielä meni 2 ja ½ tuntia ennenkuin lihan sisälämpötila oli noussut lakisääteiseen 77 asteeseen. Sillaikaa ehdimme kattaa ruokapöydän, tehdä salaatin, perunamuusin ja kastikkeen. Ja ennenkaikkea ehdimme kärvistellä nälissämme, kun liha kypsyi niiiiiiiiiin hitaaaaasti.






Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Kassler-liha oli ainutlaatuisen maukkaan makuista. Suolauskin oli onnistunut lähes nappiin. Kyllä kannatti taas nähdä vaivaa ruoan kanssa. Nälkäinen perhe antaa vuolaasti kehuja ruualle kuin ruualle.

PS. seuraavana päivänä jatkoin kissan kanssa herkuttelua :)


Lähetä kommentti