Panoraama mainos

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Mitäkö sitten kannatti ostaa kotikeittiöön basaareista? Mitään ihan hömppää ei viitsi kantaa.


Yllä oleva kuva on maailman suurimmasta basaarista. Täällä aika kuluu ja askeleita saa laittaa toisensa perään helposti. Basaari on aivan mielettömän iso ja siellä saattaa jopa eksyä.

Tarjolla on sitten aivan kaikkea. Ihan basaarin edustalta ei kannata ostaa yhtään mitään. Silmät ja korvat kiinni sivusta huuteleville myyjille ja eteenpäin. Löytyy kaikenlaista rihkama kauppiasta ja jalokivikauppiaita,
mattokauppiaita ja laukkua,kenkää jne... jne....

Mutta todelliset ostokset kannattaa käydä tekemässä  Galatan sillan lähistöllä olevassa basaarissa, sieltä löytyy basaari joka on suunnattu enemmänkin paikallisille. Siellä saa ostella ja katsella ihan omassa rauhassa ilman myyjien tuputtamista ja hinnatkin ovat edullisempia huomattavasti.

Esimerkiksi kennohunaja oli jo huokeampaa kuin turistirysissä.




 Lokumia kannattaa maistaa paikan päällä. Tätä herkkua saa kyllä ostettua edullisesti pakattuna, jos haluaa.
Tämä herkku on kuin sitkeää hyytelöä erilaisilla mauilla.
Baklavaa oli ihan joka puolella, pakko kokeilla edes kerran. Tosin hyvin makeaa.


Galatan sillan läheisyydessä olevalta basaarialueelta löytyi muutama meikäläiselle mielenkiintoinen kauppa.
Siellä myytiin kaikkea keittiön tarvikkeita kasareista pannuihin,tyllista pursottimiin ja leivosmuotteihin.
Ihan kaikkea kivaa.  Kuin olisi tullut paikalliseen kokkipuotiin.

Hinnat olivat edulliset. Parhaimmillaan yhdelle tyllalle tuli noin 1 euro hintaa.
Saslik tikut maksoivat myös hieman yli euron kappale. Näissä putiikeissa oli mukava käydä.

Kauppoja tehdessä tinkiminen on tärkeä juttu.
Mitään ei kannata ostaa suoralta kädeltä. Myyjät kaikenlisäksi tykkäävät tinkiä.
Esim. jos aiot ostaa itsellesi vaikkapa 75 liiran lautasen, tarjoa siitä alkuun vaikka 40 liiraa. Myyjä alkaa yleensä laskemaan hintaa ja sinulla on varaa hieman nostaa tarjousta.

Meillä on kauppoja tehty niinkin, että emme ole saaneet sovittua meille sopivaa hintaa, olemme kiittäneet ja lähteneet kävelemään poispäin, myyjä tulee vielä perään ja haluaa tehdä kaupan kuitenkin yleensä summalle jonka olet tarjonnut. Ja kas - hyvä kauppa tehtiin taas, yleensä toimii.




Teetä ostimme ja erilaisia tietenkin.
Liptonin tee oli edullinen, 1 kg pussi maksi 20 liiraa eli huomattavasti halvemmalla hinnalla kuin suomessa.
Ja riittää pitkäksi aikaa runsaammallekin käyttäjälle.
Paikallisissa marketeissa hinnat ovat halvat ja pakkauskoko yleensä suurempi.




Mausteita ostimme useammastakin paikasta mutta Eminönüsta löytyi halvempi ja paikallisille suunnattu basaari. Ostin mm.kardemummaa,chilejä,paikallisia maustesekoituksia ja pippureita.
Sahramia ei kannata juurikaan ostaa, sitä saa suomestakin ja mielestäni halvemmalla hinnalla ja 100 % varmuudella saat sahramia. Täällä on hyvin paljon kauppiaita jotka kyllä myyvät ihan höpö höpö sahrameita   tietämättömälle.



Ja hunaja!!
Näitä on maisteltu ja herkullisia ovat olleet.
Hunaja ei ole edullista, mutta kannattaa ainakin maistaa. Kennohunaja on turkkilaisen jogurtin kanssa todella hyvää.



Ja mausteita riittää.
Tällä hetkellä sai 1 eurolla 3,17 liiraa.
Kurssi vaihtelee päivittäin. Suuressa basaarissa oli parhaat kurssit.

Löytyi kaikki mahdolliset pippurit, maustesekoitukset,chilit ja monia erilaisia sahrameita.

Tämä kuva on otettu maustebasaarin alkupäästä jossa hinnat ovat aina kalliimmat kuin pitemmällä basaareissa.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Pitkän hiljaisuuden rikkoi herkullinen makumatka istanbuliin. Aina vaan yhtä upea kokemus.

Basaari.

Jos jonkinlaista tarjontaa erilaisista kahvi-ja teelaaduista.
Täältä oli mahdollisuus ostaa erilaisia sekoituksia ihan oman maun mukaan.
Täällä on kyllä osattu tehdä turistille kojut hyvin houkutteleviksi.



Ja tätä herkkuahan ei suomesta vielä saa kuin turkkilaisista ravintoloista.
Maku on mukavan pehmeä ja mieto. Soisin tämän oluen kyllä ihan alkon listoille suomeen.



Lähes aina ruokailun yhteydessä tarjoiltiin hyvää turkkilaista leipää, joka oli taidokkaasti valmistettu ja me ristimme sen omissa piireissämme "kupla leiväksi".






Tarjontaa oli tuoreesta kalasta paljon.
Harmitti tietysti,  ettei ollut mahdollisuutta
ostaa ja valmistaa itse.
Joten ravintolaan maistamaan tuoreita anjoviksia ja basseja.





Ja innokas kauppias esitteli mielellään
tuotteitaan.
Myyjän kädessä olevaa kampelaa myytiin ravintoloissa, ei vaan tullut kokeiltua.

Herkkujen ystävän taivas.


Yksi suurimmista makuelämyksistä oli kennohunaja, jota myytiin basaareissa ja jopa ihan omissa pienissä myymälöissä. Kennohunaja oli hyvin kallista mutta todella herkullista. Tästä muumälästä emme ostaneet kyseistä hunajaa hinnan vuoksi. Myyjä ei myöskään "halunnut" ymmärtää, kun utelimme kauanko hunaja säilyy eli parasta ennen päivää. Toisessa myymälässä hieman turistirysistä poispäin, saimme paljon edullisemmin kyseistä hunajaa ja myös tietoa säilyvyydestä.
Eli kennohunaja olisi maksanut tässä myymälässä vähän yli 800 turkin liiraa eli noin 300 euroa. Kallista.




 Tämä on tyypillinen mesetarjotin.
Lautasella on kaikkea mahdollista,hummuksesta viininlehtikääryleisiin ja salaatteihin.
Näillä herkuttelija saa tuntumaa hyviin makuihin. Tässä lautasessa on vain kasvisruokia mutta saatavilla on lihaisia ja kalaisia meselautasiakin.
Maut eivät jätä koskaan kylmäksi. On ihan pakko suositella.
Turkki on kyllä ihan kasvisruokailijan paratiisi.


Paikallinen pippuripihvi.
Monesti pääruokia tilatessa saa sekä pilahvia että ranskalaisia samaan annokseen.
Ja vihanneksia on paljon joka ruuan yhteydessä.












Hauska mixaus kala ja liharuuasta.
Tarjottimella erilaisia kaloja 3-4 laatua, sekä lihoja 3-4 eri makua.
Idea oli ravintolalta hyvä. Mietimme mitä haluaisimme syödä,tarjoilija ehdotti, että kokeilisimme hieman kaikkea paikallista ja näinhän me teimme. Kannatti.
Anjovista,bassia, kebabbia, lammasta, nautaa jne..... Pintakerroksen alta löytyi vielä vihannespeti.


Turkkilainen kahvi.
Hyvin pieni annos sakeaa kahvia, kuin kotimaista pannukahvia valmistettuna hyvin hienoksi jauhetusta kahvista. Maku oli pehmeä, mutta itse kahvia oli hyvin vähän.
Kahvi tarjoiltiin aina reilun vesilasin kanssa. Monet ravintoloitsijat tarjoilivat lokumia kahvin kanssa eli paikallisia makeisia.






Ihania myymälöitä,joissa oli kaupan erilaisia leivonnaisia ja kakkuja.
Näitä kauppoja oli vaikea ohittaa.
Valikoimat olivat valtavat ja niin oli kyllä myös leivonnaisten koko.
Mastiksia käytettiin jäätelöissä ja leivoksissa paljon, se teki tuotteiden rakenteesta hieman venyvän tai sitkeämmän.











Ruokalistoilla oli paljon erilaisia patoja.
Ja annoskoko oli aina sellainen,ettei tarvinnut miettiä jäikö nälkä vai ei.